perjantai 29. joulukuuta 2017

Makeata hunajata

Hunajapurkit osoittautuivat hitiksi Tampereen nukkekotimessuilla. Ne loppuivat kesken jo perjataina. Nyt niitä on jälleen saatavilla, ja heti sadan kappaleen erä, että ei pitäisi ainakaan heti lopahtaa. Niitä (ja muitakin nukkistuotteita) löytyy verkkokaupasta koirafanitus.fi sekä kivijalkamyymälästä Leivonmäeltä.

Tämän hunajan tuottaja on Lissun Hunaja Joutsasta (Leivonmäki kuuluu Joutsan kuntaan), ja kukkaishunajaa se on tietenkin (t. Liisa Kukkanen)

maanantai 25. joulukuuta 2017

Miettisten joululahjat vol 6, (Se paras, sanoo Sandra)


Tästä lahjasta oli ollut jo ennakkoon puhetta. Virva-Tuulian omalta mummoltaan perimä ompelukone oli keväällä sanonut työsopimuksensa irti. Nyt emäntä sai toimivan ompeluvehkeen. Nätin essunkin Virva-Tuulia sai, että on uusi essu uudessa kodissa. Kaksi tuoppiakin löytyi ja yksi pikari joulujuomien nauttimiseen. Ja se Jukun hankkima pöytäkuusi, jota Virva-Tuulia ei kelpuuttanut talon omaksi joulukuuseksi pienuutensa vuoksi. Kuvassa on myös Jukun ulko-oveen naulaama kranssi.


Sitten on vielä joulun erikoisin "lahja". Jukku oli jo jonkin aikaa ruokkinut talon pihalla pyörivää
kulkukissaa. Nyt kissa tuli ensimmäisen kerran sisälle. Ja selvästikin se on ennestään tottunut koiriin, koska kiehnäsi heti Urpon koivissa.
- Iskä on kesyttänyt meille kissan, innostui Sandra. - Kai me pidetään se?
- Mutta jos se on jonkun naapurin? epäili Virva-Tuulia.
- Olen minä siitä jo kysellyt, vastasi Jukku. - Ei se ole nykyisten naapureiden. Se on tuosta vähän matkan päästä yhden vanhainkotiin muuttaneen mummon kissa. Se on viety kahdesti löytöeläinkotiin, mutta se karkaa sieltä aina ja tulee takaisin näille kulmille.  Viime aikoina se on ollut aika arka, ei ole antanut enää ottaa itseään kiinni. Ihme, että uskalsi tänne sisälle. Mutta sen mummon pojan perheessä on saksanpaimenkoira, joten ilmeisestikin Urpo on se, joka kissan kesytti. Ne sanoivat, että sen nimi on Misse.

* * *
Nämä tavarat sain joulukalenterivaihdossa Marilta. Kiitos hienoista tavaroista! Erityisen ihastunut olen Misseen, itse kun en ole huovuttamista edes kokeillut. Mukana oli myös kolme tankoa fimoa; kiivi, mansikka ja appelsiini. Niitä en antanut Miettisille, vaan käytän itse omiin askarteluihini, joten niitä ei ole Miettisten lahjaluettelossa mainittu.




Miettisten joululahjat vol 5 (Voi, Jukku! huokaisi Virva-Tuulia)

- Voi, Jukku! Ihanaa, kun keksit ostaa meille joulutorttuja. Minä en olekaan leiponut niitä tässä hässäkässä. Ja tuo mummon valokuva on tosi tyylikäs noissa kehyksissä.
- Tuo litteä kranssi on edellisten asukkaiden. Löysin sen eteisen kaapista. Eli ovat ne entiset asukkaatkin täällä jouluna käyneet, vaikka eivät olekaan täällä koskaan asuneet.
- Äiti, kai sinä tykkäät tuosta minun tekemästäni käsilaukusta?


* * *
Kuvassa mukana myös valokuvakehyksen paketti, niin herkullinen pieni ihanuus, joka tuli Mialta. Muut tässä olevat tavarat ja vol 3:n lyhdyn sain joulukalenterivaihdossa Marikalta. Ihan itse sössin pakettien setit sotkien eri lähettäjien tavaroita kuviin. Miettisillä ei ole tähän töpliin osaa eikä arpaa, ovat sössimisen uhreja ihan kuin joulukalenterivaihtajakaverinikin. Anteeksi kaikille, ei ollut tahallista.

Miettisten joululahjat vol 4 (Mun on vaikea uskoa! t. Liisa)

Tässä on nyt näytillä lahjoja, jotka otettiin käyttöön jo joulusaunassa, nimittäin nuo pesuvehkeet ja pyyhe.


Illemmalla Sandran lähdettyä nukkumaan Jukku hieroi Virva-Tuulian hartioita.
- Mitä sinä ajattelit minun kutovan noista langoista?
- Tee vaikka kaulaliina ja pipo Sandralle. Eikös ne ole sille sopivan värisiä, niin minä ostaessani ajattelin.



* * *
Nämä ihanuudet sain joulukalenterivaihdossa Kirsiltä. Kuvassa on myös paketteja, koska ne olivat nii-in hienoja. Lisäksi laitan tähän lisäkuvan saunatarvikkeista, kun nekin ovat niin hienoja. Minun on vaikea uskoa, että joku pystyy tekemään tällaisia itse. Olen askartelijana vielä kaukana tältä tasolta!

Miettisten joululahjat vol 3 (Anna tikkuja, pyysi Jukku)

- Onko tulitikkuja? kysyi Jukku. - Sytyttäisin kynttilän siihen lyhtyyn, mikä on rapuilla. 
Virva-Tuulia heitti puolisolleen tikkuaskin ja tämä lähti pihalle. Sitten hän maisteli itselleen tekemäänsä joulunvihreää drinkkiä ja ihaili Jukulta saamaansa joulukukkaa. 
- Äiti, aletaanko me kerätä tähän albumiin kuvia täältä uudesta kodista? kysyi Sandra.


* * *
Nämä tavarat tulivat joulukalenterivaihdossa Mialta, paitsi lyhty on Marikalta. Kuvassa on mukana myös lyhdyn pakkaus, kun oli niin hieno, tiedä maltanko hävittääkään. Kiitos!

Miettisten joululahjat vol 2 (Nam, totesi Sandra)

- Rosollia, nam! Rosolli on ihan parasta joulussa, kiljaisi Sandra.
- Minä kyllä tykkään enemmän noista kurkuista, totesi Jukku.
Myös koirat lipoivat huuliaan, olihan niillekin kupillinen herkkuja.
- Kas, kun et tuota keppikarkkia huomannut, tuumasi Virva-Tuulia. - Mutta tuo valaisin on kyllä mainio, meillä ei ennestään ollekaan niin paljoa lamppuja kuin tähän taloon tarvitaan.
- Tuo virkattu liina on varmasti äidiltä, totesi Jukku.


* * *
Nämä tulivat joulukalenterivaihdossa Kirsiltä, kiitos!

Miettisten joululahjat vol 1 (Aiku makee, sanoi Sandra)

Uusi koti tarvitsee uusia kalusteita. Virva-Tuulia on hakenut "aikuisten palapelin" eli koottavan lipaston, joka on tarkoitus joulun aikana kasata. Se on samaa valkoista kaustesarjaa kuin perheellä on ennestäänkin. Peileistä toinen on tulossa pukuhuoneeseen ja toinen eteiseen.


- Aiku makee! Sandra huokaisi.
- No, onhan siinä monenvärisiä tikkareita, totesi Jukku.
- En minä niistä puhu, huomautti Sandra. - Varsinkin tuo taulu, jossa on tuo perhonen ja lintu, on ihana. Saanko minä sen omaan huoneeseeni?
- No, saat, saat, Virva-Tuulia lupasi.
- Se on niin ihana tuo lintu, kun se kimaltelee niin moneen suuntaan, huokasi Sandra taulu kädessään.


* * *
Nämä tavarat sain joulukalenterivaihdossa Sannalta. Kiitos erityisesti lipaston osista ja ohjeesta, Miettisillähän ei ole vielä huonekaluja ollenkaan.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulu remontin keskellä

Virva-Tuulialle osui työvuoro jouluaattona ihan tappiin asti, hän pääsi töistä vasta iltaneljän jälkeen. Eihän siinä silti sen kummempaa, tyttö ja koirat autoon ja nokka kohti tulevaa kotia toisella puolella Suomea. Jukku, joka oli vastikään muuttanut asumaan tulevan kodin katon alle, oli luvannut hoitaa kaikki joulujärjestelyt. Vaan tietäähän ne miesten tekemiset...
- Eihän täällä ole edes joulukuusta, Sandra kiljahti heti sisälle päästyään.
- Ai, niin, minä ihan unohdin. Kelpaisiko tuo pieni pöytäkuusi? Isä katseli tytärtään vähän nolona.
Eihän pikkukuusi Sandralle riittänyt, vaan tyttö alkoi tuhrata itkua. Virva-Tuulia keksi nopeasti keinon. Hän sitoi yhteen muutaman rakennustyömaalta poimimansa kepin ja kiepautti vihreän huovan niiden ympärille.
- Onneksi tuli otettua mukaan tämä jouluvaloköynnös, hän huokaili.
Juuri saunasta tullut Jukku tuli auttamaan ja asetteli yhden valon tähdeksi huopakuusen latvaan.


- Kyllä sinä olet melkoinen hajapää, kulta, totesi Virva-Tuulia. - Sanoit ettet tarvitse kotoa mitään, mutta sinulla ei ollut täällä edes kylpytakkia.
- Mutta enhän minä tätä ennen ole täällä saunassa käynytkään, Jukku puolustautui. - Eikä tämä sinun kylpytakkisi ole minulle liian pieni. Itse asiassa aika mukavaa olla sinun vaatteissasi. Tähän minulla ei montaa tilaisuutta ole ollutkaan.
- Et siis tunne tarvetta tulla transukaapista? Virva-Tuulia kysyi pilke silmäkulmassaan.
- No, en tosiaan, Jukku naurahti.
- Olisi pitänyt tuoda kuusenkoristeita, mutta kun sinä lupasit laittaa kaiken valmiiksi...
- Äiti, eikös tämän punaisen köynnöksen voisi laittaa kuuseen? kysyi huoneeseen tullut Sandra köynnös käsissään.


- Totta. Minä ajattelin tuota ulko-oven ympärille, mutta laitetaan nyt edes se kuuseen.
- Voi, iskä, sinä olet niin hassun näköinen tuossa äidin kylpytakissa.
- Tämä vaan on niin mukavan pehmeä.
Sandra hihitti, mutta ei kieltänyt isäänsä pitämästä vaaleanpunaista kylpytakkia. Kohta Sandra jäi koirien kanssa yksin katsomaan kuusta. Äiti oli hakemassa lisää joulupaketteja kuusen alle.


torstai 21. joulukuuta 2017

Ei aina käy niin, kuin toivotaan...

Niinhän se on elämässä, että kaikkea ei saa, vaikka miten haluaa. Virva-Tuuliakin sai viime kesänä päähänsä, että hän perustaa oman eläintarvikeliikkeen. Sopivaa liiketilaa ei vaan tullut silloin vastaan, joten Virva-Tuulia jatkoi Prisman kassana.


Sitten elämä heitti uudet tuulet puhaltamaan, ja Miettiset saivat huomata, että liikkeen perustaminen menneenä syksynä olisi ollut ihan vikatikki. Voimalaitoksessa vuorotyönjohtajana toimivalle Jukulle nimittäin tarjottiin siirtoa ja johtajan paikkaa saman yhtiön toisessa yksikössä toisella puolella Suomea. Perhe siis alkoi asua kahdella paikkakunnalla ja tapailla viikonloppuina.

Joulun alla Miettiset ostivat keskeneräisen omakotitalon, adoptoivat avioerolapsen, kuten Jukku sanoi. He pyrkivät saamaan talon asumisvalmiiksi kevääseen mennessä. Heti koulujen loputtua Virva-Tuulian ja Sandran on tarkoitus muuttaa isä-Miettisen perässä.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulupipareita

Miettisillä, kuten muuallakin tähän vuodenaikaan, on leivottu joulupipareita. Koirafanituksen verkkokaupasta löytyi herkullisen pinkki leivontakulho, joka innosti Virva-Tuuliaa leipomaan:

Autoin vähän Virva-Tuuliaa piparien koristelemisen kanssa. Liitutaulutussilla muotilla Silk Clay -massasta tehtyjen pipariukkojen hymy syntyi helposti.

Ohje: Parfyymipullo

Löysin veli Kiinalaisen valmistamosta ihania puoliksi metallipinnoitettuja litteitä helmiä. Ja siitä se idea sitten alkoi vyöryä... Näin sii...